Rudolf Lindblad 19.3 2018

Suomen heimot, onko niitä?

Kannattaisi ehkä lisätä otsikkoon vielä sanan enää, sillä minusta tuntuu, että heimo-ominaisaisuksilla kehuminen ja haukkuminen on siirtynyt sterotyyppisten myyttien joukkoon kuteen: Sutkit karjalaiset, kierot savolaiset, hitaat hämäläiset, pirulliset porilaiset, jäyhät pohjalaaset, leveet hurrit jne. joukkoon. Minusta ainakin tuntuu, että nykysuomalaisten identtiteettejä ovat muokannut ennemmän asumisympäristöt, ammatit ja murteet kuin vanhat heimositeet ja ominaisuudet. Murteet tuntuvat tosin nekin olevan vähenemään päin kun televisio pyrkii tasapäistämään suomalaisen puhekielen, mutta jos tarkalla korvalla kuuntelee niin kyllä se murteen pukinsorkka aina kirjakielen joukossa vilahtaa.

Tähän kohtaan sopinee pieni kielellinen kompa; miksi kottikärryjä sanotaan kirjakielellä? No tietenkin ennakkorattaiksi! Otettihan siellä duunissa joskus kottia eli förskottia mikä kirjakielellä on ennakkoa.

Poikkeuden näistä pohdinnoista muodostavat pienehköt väestöryhmät joissa heimositeet ovat säilyneet kuten: Saamet, Koltat ja Romaanit eli Mustalaiset, joissa minulla on ollut paljon tuttavia ja jopa kavereitakin ihan Haagertin Kallea myöten.

Niin ja luetaanhan meidät suomenruotsalaisetkin ainakin persujen joukossa joutavaksi pienryhmäksi, sanottakoon sitten perustuslaissa tästä asiasta mitä tahansa.

Vallassaolijat ja sinne pyrkivät ovat aina yrittäneet jakaa alueita omien etujensa mukaisesti. Viimeisin, ja varsin juonikas sellainen, ovat Kepun ajamat sotemaakunnat. Vanha Maalaisliittohan pyrki kaupunkeihin muuttumalla Kepuksi, mutta mihin vanha pukki sorkistaan ja sarvistaan pääsisi lupasipa miten paljon villoja tahansa, Kokoomuksen laariinhan ne pinnat ropisivat, ja kun kikka kakkonen ei onnistunut oli siirryttävä konsti kolmoseen eli vanhan Maalaisliiton bravuurpeleihin lehmänkauppoihin: Annetaan kokoomuslaisille vallinnanvapauden ja otetan meille ne sotemaakunnat, joissa on paljon helpompaa saada vallankahvasta kiinni kuin kaupungeissa…

Näin kulkivat ajatukset Kepun puoluetoimistossa kun mielikuvitukseni kärpänen istui kuulolla sen katossa.

Vanha kansa sanoo, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Toivottavasti se ei kuitekaan ylitä sitä kriittistä massaa joka päästäisi tämänkin katalan juonen toteutumaan.

27.4.2016

Jukka Luukkonen
juluukkonen@gmail.com


Kevät



Kevät
alkaa leskenlehden näkemisellä. Vai alkoiko se jo kevätpäivänseisauksen
aikoihin? Kenties jo maaliskuun ensimmäinen päivä. Monena keväänä aviisit
kirjoittaa ja torikansa huokaa; kevät on peruttu. Luntaräntää sataa, tuulee ja
on kylmä. Länsi-Suomen, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan joet tulvivat kevään
merkiksi. Leino kirjoitti; Lapissa kaikki, kukkii nopeasti... Siellä varmaan kevätkin kukkii nopeasti ohi.
Yksi keväinen asia siellä kyllä on kukkinut kauan, monen monituista kevättä.
Ihan kukkaan asti se ei ole ehtinyt, mutta terälehtiä se kasvattaa joka vuosi.
Vuotoksen allashanke. Nyt sitten on tehty Kemijoki Oy:n ja ko. firman
rahoittama tutkimus, jossa määritellään, että Vuotos on pakko rakentaa, koska
vain se, estäisi Ounasjoen ja Kemijoen yhtymäkohdan mahdollisen suurtulvan,
joka mahdollisesti aiheuttaisi koko Rovaniemen hukkumisen, mahdollisesti ison
alueen lähiseutujakin ja siten mahdollisesti aiheuttaisi suurtuhoa ja tietenkin
suurtyöttömyyttä. Mahdollisesti muutakin. Mahdollisesti. Hukkuuko Ounasvaaran
hyppyrimäkikin? Pitkän tähtäimen ennusteen mukaan, seuraava suurtulva olisi
sinne tulossa noin 200 vuoden kuluttua. Siis mahdollisesti.



Jostain
olen ollut lukevinani ja mahdollisesti kuullut radiosta, mahdollisesti myös
nähnyt näköradiosta, että maapallon
ilmasto mahdollisesti lämpenee. 2100-luvulla napapiirin yläpuolinen
ilmasto olisi lämmennyt keskiarvoltaan 5-7 astetta. Pohjoisnapajäätikkö on
suurelta osaltaan sulanut. Ja kauhuskenaariot arvioi, että kun jäätiköt sulavat
riittävästi, makea vesi syrjäyttää suolaisen veden pohjoisella
pallonpuoliskolla ja se taasen saa golfvirran kääntämään reittiään, jopa
suuntaansa. Kanariansaarten hiekkarannat muuttavat Grönlantiin.



Kuinka
kauan vuosissa kestää se aika, kun Suomenkin pohjoisessa ei huomata kevään
tuloa, kun ei ole tulvia? Maissia kasvatetaan kuivatuilla aapasoilla tunturien
laaksoissa. Lakka on kuollut sukupuuttoon, eikä kukaan saa päänsärkyä suopursusta.
Tulvathan johtuvat tuntureille ja maastoon sataneesta vedestä, joka talven
olomuotona on lumi, jonka kevät sulattaa nopeasti vedeksi, joka pyrkii
mahdollisuuksien mukaan alaspäin, mutta joka ei pääse, kun esteenä on jokeen
pakkautunut jääpato. Kun ei ole lunta, ei jäätä ja kun edelleen maapallon
sademäärä on vakio, se vesi pääsee vapaasti kulkemaan alavirtaan. (tosin 100
vuoden päästä maapallolla sataa enemmän kuin nykyään). Koskimelojilla on
ainainen kesä ja jokien rannoilla on ympäri vuoden normikevään ensimerkit.
Leskenlehdet, valkovuokot, sinivuokot ym. kaunistukset kukkivat ympäri vuoden.



Mutta
se golfvirta. Sen suunnan kääntyminen kauhistuttaa, niitä kaunistuksia, kukkia
ei täällä sitten olekaan. Muutama tuhat vuotta kai siihen taas menee, kun
hautakalmistojemme päältä on 500m korkea jäävuori sulanut. Ensimmäinen uuden
kevään merkki silloin on kai jääkukka. Toivotaan, että Posivan säteilyluolasto
Eurajoella kestää senkin jälkeen vielä sen 200 000 kevättä.



Onneksi
vielä ei olla niin pitkällä. Meidän kevät alkaa edelleen leskenlehdellä,
sinivuokolla ja valkovuokolla. Ja lapion pistolla kasvimaan multaan.